한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
yö laskeutuu ja kaupungin valot loistavat hopeisella valolla. katuvalojen hämärä valo valaisi tätä meluisaa tilaa, mutta se paljasti myös heikosti yksinäisyyden.
vanhanaikainen kahvila vanhalla kadullaseisoi hiljaa, ikään kuin olisi jäätynyt ajassa tietyllä aikakaudella. sen ikkunat, kuten silmäkuopat, paljastavat toisinaan haalean harmahtavan valkoisen värin, kuin ajan unohtamia muistoja. ulkoseinän kuviot näyttävät olevan ajan kuluttamia, jättäen vain täpliä jälkiä tuulessa leijuen, ikään kuin tarinaa kertoen.
"vanha wang" istui kahvilan ikkunapaikalla. hänen silmänsä tuijottivat aina ulos ikkunasta. hän oli täynnä syvää ja sanoinkuvaamatonta surua. hän oli kerran nuori mies täynnä intohimoa ja unelmia, kirkkaat silmät, kuten hänen tulevaisuutensa, kuin sininen taivas täynnä auringonpaistetta.
hän muisti, että hän oli tuolloin täynnä toivoa, juoksi ympäri kaupunkia ja toteutti unelmiaan, aivan kuin jättäisi oman tarinansa joka nurkkaan. jokainen uusi alku tuntui ihmeeltä ja jokainen haaste koettelemukselta, mutta hän ei koskaan luopunut ihanteistaan.
aika kuitenkin virtasi kuin vesi, ja hän näki hänen toiveensa, mutta ei voinut koskea niihin. hän katseli jatkuvasti muuttuvaa kohtausta kaupungissa, ikään kuin hän kokisi myös ajan kulumista, kun intohimo, jonka hän kerran oli vähitellen laantunut, jättäen jälkeensä yksinäisyyden ja hämmennyksen tunteen.
hän ajatteli sitä mahdollisuutta, äkillistä tilaisuutta, joka antoi hänelle mahdollisuuden aloittaa uusi ala. tuolloin hän oli täynnä odotuksia ja ajatteli voivansa toteuttaa unelmansa, mutta todellisuus petti hänet. hän näki nuo menneet loistot, mutta huomasi, ettei hän voinut enää saada kiinni, ikään kuin hän olisi pudonnut näkymätön sumuun eikä tiennyt kuinka ottaa seuraava askel.
hän kohotti päänsä ja katsoi ulos ikkunasta. kaupungin valot himmenivät vähitellen ja yö peitti koko kaupungin, ikään kuin koko maailma olisi vaipunut hiljaisuuteen. hänen silmänsä olivat täynnä uupumusta ja kamppailua, aivan kuin hän olisi etsinyt ulospääsyä, toivoen löytävänsä suunnan, mutta ei löytänyt vastausta.
kahvilan vanhat puupöydät ovat ajan kastuneet, jättäen ripauksen vihreää väriä. hän koputti pöydän puuta hellästi, ikään kuin etsiessään vastausta, mutta todellisuuden esteen alla hänen äänensä vaikutti yhä heikommalta.
"oletko koskaan ajatellut, voiko unelmasi todella toteutua?" hän mutisi itsekseen, ikään kuin hän olisi etsinyt vastausta ja toivoa, joka hänellä kerran oli.
hän ajatteli nuoruutensa unelmia, noita toiveikkaita kohtauksia, jotka tuntuivat toiselta maailmalta, mutta todellisuus sai hänet hämmentyneeksi, ikään kuin aika ja todellisuus olisivat ne niellyt.
vanhalla kadulla tämä kahvila seisoo hiljaa, aivan kuin odottaisi uuden tarinan alkamista. se on nähnyt lukemattomia elämiä, niitä menneitä toiveita, unelmia ja menneitä tulevaisuuksia.
