한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
hän seisoi peilin edessä, hänen kasvonsa hehkuivat heikosti harmaalla valolla, ikään kuin aika olisi kuluttanut ne jättäen syviä jälkiä. hänen silmänsä, jotka aikoinaan loistivat unelmien valosta, olivat nyt täynnä tyhjää hiljaisuutta. hän muisti, että hän halusi nuorena olla ihminen, joka muutti maailman ja käyttää omaa voimaaan luodakseen omia ihmeitään. tuolloin hän selasi aina kirjojen sivuja myöhään illalla, sydämensä täynnä toivoa ja kaipuuta.
aika on kuitenkin armoton kulkija, joka tasoittaa hänen unelmiaan askel askeleelta jättäen epämääräisiä jälkiä. hän kamppaili kovasti, mutta huomasi, ettei hän koskaan pystynyt murtamaan pullonkaulaa.
hän alkoi epäillä itseään ja sitä, että kaikki hänen ponnistelunsa olivat turhia. hänen kerran ollut itseluottamus oli nyt vain heikkoa vapinaa. hän havaitsi, että hänen kykynsä olivat kaukana hänen sydämessään olevista ihanteista, ikään kuin hän pilkkasi hiljaa hänen haurautta.
"minulla ei loppujen lopuksi ole mitään, olen vain luuseri." nämä sanat kaikuivat hänen korvissaan kuin piikkejä, jotka tunkeutuivat jatkuvasti hänen sydämensä syvyyksiin ja saivat hänet tuntemaan syvän voimattomuuden ja epätoivon. hän ymmärsi, että tämä kaikki oli tulosta hänen omasta pyrroksen voitosta, mutta hän ei kyennyt korvaamaan sitä ja pystyi vain hyväksymään todellisuuden julmuuden.
tällä hetkellä hänen sisäinen maailmansa näytti olevan paksun seinän leikkaaman. hän halusi päästä ulos, mutta hänellä ei ollut mistä aloittaa. hänen unelmansa oli sidottu todellisuuden kahleisiin, ikään kuin häkkiin vangittuina. hän yritti päästä irti, mutta hän saattoi tuntea vain loputonta epätoivoa ja avuttomuutta.
hänen entisen innostuksensa näyttivät nieltävän liekit jättäen tyhjiä jälkiä. aiemmin ollut intohimo on nyt muuttunut kuihtuneiksi terälehdiksi, jotka leijuvat ilmassa. hän yritti muistella menneisyyden onnellisuutta, mutta huomasi, että nuo kauniit muistot hämärtyivät ja katosivat kuin unelma.
hän tajusi, että hänen elämänsä oli täysin muuttunut. hän ei ollut enää se nuori mies, joka oli täynnä toivoa. hänen sisäinen maailmansa näytti romahtavan, eikä sitä voitu rakentaa uudelleen. hän vaipui syvään avuttomuuteen ja epätoivoon eikä enää löytänyt suuntaansa.
tämä on käsittämätöntä kipua, sanoinkuvaamatonta epätoivoa. hän tunsi menettäneensä toivon kokonaan ja että kaikki oli merkityksetöntä. hän ei tiennyt mitä tehdä tai minne mennä hänen sisäinen maailmansa oli täysin rikki, eikä sitä voitu enää korjata.
hän yritti muistella kerran kokemaansa onnea, mutta todellisuus nielaisi nuo kauniit muistot, ikään kuin ajan kuluminen olisi haalistunut. hän huomasi, että kaikesta hänessä oli tullut hyödytön taakka, ikään kuin hän toistaisi itseään merkityksettömässä kamppailussa, mutta ei voinut muuttaa lopputulosta.
hänen sisäinen maailmansa näytti repeytyneen, jättäen jälkeensä syvän tuskan. hän tajusi, että hänen kerran ollut unelma oli muuttunut tomuksi eikä sitä voitu enää tavoitella. hän ei kyennyt hyväksymään todellisuutta ja siirtymään eteenpäin hänen sisäinen maailmansa romahti täysin ja sitä oli vaikea rakentaa uudelleen.
hän ei tiennyt, mikä polku edessä oli, mutta hän tiesi, että hänen oli mentävä eteenpäin, vaikka se olisi vain muutaman askeleen.
