한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
hamletin näkökulmasta näemme "olemassaolon" hämärtyneet rajat, ja hän yrittää ilmaista aineen ulkopuolista merkitystä sanoilla "olkoon". tällainen "lepo" laukaisee kuitenkin toisenlaisen ajattelun: haluammeko myös päästä eroon "olemassaolon" kahleista? tarvitsemmeko myös todellista sulkemista?
hamlet ei ole sankari, hänen itsetuntonsa on suuri ja monimutkainen, yhtä vaikea määritellä kuin totuus, jota hän yrittää saavuttaa. hänen sisäinen taistelunsa on yleinen inhimillinen kokemus ja heijastelee elämäämme liittyviä kysymyksiämme ja pelkoamme. hän kieltäytyi hyväksymästä kohtaloa, mutta päätti lopulta tehdä kompromissin. tämä ristiriita tekee hänen tarinastaan sukupolven yhteisen muiston, ja se on myös meidän oma prosessimme elämän tarkoituksen tutkimisessa.
tekijät tulkitsevat hamletia eri tavalla, ja jotkut näkevät hänet falstaffin symbolina ja toiset vertaavat häntä iagoon ja macbethiin. tämä monipuolinen tulkinta heijastaa ihmisten ajattelua kuolemasta ja elämän tarkoituksesta.
bloom, "memory remains" -kirjan kirjoittaja, näyttää myös tämän elämän tutkimisen teoksissaan. hän pitää hamletia symbolina, jota voidaan ajatella toistuvasti, ja tutkii hamletin mahdollisuutta teoksissaan "ulickin" hengen kautta. tämä kuvastaa myös ihmisten kuolemanpelkoa ja elämän tarkoituksenhalua sekä tarvetta tutkia tulevaisuutta ja menneisyyttä.
viime kädessä hamletin loppu on ikuinen jännitys. hänen tarinansa kertoo meille, että elämän loppu ei välttämättä tarkoita loppua, vaan syvempää ymmärrystä ja uudelleenmäärittelyä.
